Anaerobinen kynnys

Anaerobinen kynnys on korkein energiankulutuksen ja kuormituksen taso, jolla veren laktaattipitoisuus ei vielä nouse ratkaisevasti. Kyseisellä kuormitustasolla veressä on suurin mahdollinen maitohapon tuottamisen ja puskuroimisen tasapainotila. Kun intensiteettiä edelleen lisätään keho alkaa tuottamaan niin paljon laktattia että se ei enää pysty tehokkaasti puskuroimaan sitä pois. Tämä johtaa muutaman minuutin sisällä uupumiseen. Syy tähän hapolliseen tilaan on se, että hiilidioksidia tuotetaan selkeästi enemmän kuin happea saadaan sisään, sekä enemmän kuin sitä pystytään poistamaan. Näin ollen laktaateista vapautuneiden vetyionien määrä kasvaa paljon nopeammin kuin mitä keho ehtii puskuroimaan.  Veren laktaattitasot ovat yleensä  2-4 mmol/l anaerobisen kynnyksen kohdalla, mutta tämä taso voi vaihdella eri henkilöillä.

Henkilökohtainen anaerobinen kynnys voidaan määrittää tarkasti VO2-testissä, sekä laktaateista.

Anaerobisen kynnyksen määrittäminen laktaateista

Anaerobisen kynnyksen määrittäminen laktaateista

Anaerobisen kynnyksen määrittäminen VO2 testissä

Kynnys voidaan määrittää suoran hapenottokykytestin perusteella, laskemalla ventilaatioekvivalentti, hapen ja hiilidioksidin avulla (VE/VO2 ja VE/VCO2). 

Toinen yleinen tapa määrittää kynnys, on laskemalla ventilaation suhde happeen ja hiilidioksidiin, jossa tarkistetaan missä kohtaa ventilaatiolla on poikkeava muutoskohta suhteessa happeen ja hiilidioksidiin.

Lähteet:
Keskinen, K; Häkkinen, K; Kallinen, M; 2007, Kuntotestaajan käsikirja, Tammer-Paino oy, Tampere, paino 2, 304 s.
Moilanen, P, Testausopin perusteet, Jyväskylän yliopisto 2006-2008

Lähteet:
Keskinen, K; Häkkinen, K; Kallinen, M; 2007, Kuntotestaajan käsikirja, Tammer-Paino oy, Tampere, paino 2, 304 s.
Moilanen, P, Testausopin perusteet, Jyväskylän yliopisto 2006-2008